Neliveto ei ole Suomessa pakollinen
Suomen talvesta puhuttaessa neliveto nousee nopeasti keskustelun keskelle. Moni pitää sitä lähes välttämättömänä varusteena, vaikka suuri osa suomalaisista on ajanut vuosikymmeniä talvet turvallisesti etu- tai takavetoisilla autoilla. Tarvitseeko Suomessa oikeasti nelivetoa riippuu lopulta paljon enemmän ajoreiteistä kuin postinumerosta.
Hyvät talvirenkaat ovat lähtökohta kaikille vetotavoille. Neliveto voi jakaa moottorin voimaa useammalle pyörälle, mutta jarrutettaessa auton kaikki neljä rengasta ovat joka tapauksessa vastuussa pidosta. Nelivetoinen auto ei siksi pysähdy automaattisesti lyhyemmällä matkalla kuin kaksivetoinen.
Traficom korostaa talvirenkaiden kuntoa ja oikeaa rengasvalintaa talviajon turvallisuudessa. Talvirenkaiden lakisääteinen vähimmäisurasyvyys on henkilö- ja pakettiautoissa kolme millimetriä, mutta minimi ei tarkoita optimaalista pitoa vaativissa oloissa. Pohjoismaiseen käyttöön sopivan renkaan merkitys näkyy erityisesti jäällä.
Liikkeellelähtö muuttuu helpommaksi
Nelivedon vahvin hetki tulee vastaan silloin, kun auton pitäisi päästä liikkeelle. Liukas ylämäki, auraamaton pysäköintialue tai mökkitien luminen liittymä voivat olla tilanteita, joissa kahden vetävän pyörän pito loppuu aikaisemmin. Neljä vetävää pyörää antavat voimansiirrolle enemmän mahdollisuuksia löytää pitävä kohta.
Modernit nelivetojärjestelmät poikkeavat toisistaan melko paljon. Osa autoista käyttää jatkuvaa nelivetoa, osa kytkee toisen akselin mukaan tarpeen perusteella ja sähköautoissa etu- sekä taka-akselia voidaan liikuttaa omilla sähkömoottoreillaan. Kuljettajalle tekniikka näkyy parhaimmillaan vain vaivattomana etenemisenä.
Subaru Forester on esimerkki SUV, jossa neliveto kuuluu auton perusajatukseen. Valmistajan mukaan mallissa käytetään jatkuvaa symmetristä nelivetoa, ja mukana on myös haastaviin olosuhteisiin tarkoitettu X-Mode. Foresterin 220 millimetrin maavara tukee käyttöä lumisilla ja epätasaisilla teillä.
Kaupungissa hyöty jää pienemmäksi
Nelivetoa ei tarvitse hankkia vain siksi, että Suomessa sataa lunta. Hyvin auratuilla kaupunkikaduilla ja pääteillä laadukkailla talvirenkailla varustettu etuvetoinen auto selviytyy normaalista talvesta yleensä ongelmitta. Kuljettajan ennakointi vaikuttaa paljon enemmän kuin vetävien pyörien lukumäärä.
Nelivedosta joutuu myös maksamaan tavalla tai toisella. Perinteinen mekaaninen järjestelmä lisää komponentteja ja massaa, ja joissakin malleissa nelivetoversio kuluttaa enemmän polttoainetta kuin vastaava kaksivetoinen vaihtoehto. Sähköautoissa toinen moottori kasvattaa niin ikään massaa, vaikka järjestelmä voidaan toteuttaa energiatehokkaasti.
Škoda kertoo esimerkiksi sähköisen Enyaqin nelivetomallin kuluttavan hieman enemmän sähköä kuin takavetoisen version. Valmistajan mukaan eroa selittää pääasiassa etumoottorin tuoma lisäpaino. Käytännössä kulutuseron merkitys riippuu kuitenkin ajomäärästä ja olosuhteista.
Maaseudulla tilanne voi muuttua
Haja-asutusalueella nelivedon arvo kasvaa nopeasti. Sivuteitä ei välttämättä aurata yhtä aikaisin kuin valtaväyliä, ja pihat sekä yksityistiet voivat jäädä pitkiksi ajoiksi lumen peittoon. Samalla mäet, urat ja pehmeät tienreunat tuovat tilanteita, joissa lisäpidosta on todellista hyötyä.
Mökkiläiselle neliveto voi olla käytännössä vakuutus vaikeita päiviä varten. Auto saattaa kulkea 95 prosenttia vuodesta paikoissa, joissa nelivetoa ei tarvita lainkaan, mutta viimeiset muutamat kilometrit voivat ratkaista koko auton käyttökelpoisuuden. Sama koskee esimerkiksi hevosharrastusta, metsästystä ja veneilyä.
Vetokäytössä neliveto helpottaa etenkin liikkeellelähtöä pehmeällä alustalla. Raskaan perävaunun kanssa märkä nurmikko, jäinen ramppi tai luminen piha voivat olla yllättävän haastavia paikkoja kaksivetoiselle autolle. Neliveto ei lisää auton virallista vetomassaa, mutta se voi helpottaa sallitun kuorman liikuttamista käytännössä.
Neliveto ei korvaa maavaraa
Matala nelivetoinen henkilöauto voi jäädä lumeen yhtä varmasti kuin kaksivetoinen, jos pohja alkaa kantaa auton painoa. Kun renkaiden kuormitus tiehen vähenee, nelivedollakaan ei ole enää paljon tehtävissä. Siksi nelivedon rinnalla kannattaa arvioida maavaraa ja auton pohjan muotoilua.
Katumaasturissa noin 180–200 millimetrin maavara tarjoaa jo melko paljon pelivaraa tavalliseen suomalaiseen käyttöön. Yli 200 millimetriä alkaa kiinnostaa enemmän, jos ajoon kuuluu toistuvasti auraamattomia tai kuoppaisia teitä. Kaupungissa suuresta maavarasta ei ole välttämättä vastaavaa hyötyä.
Nelivedon ja hyvän maavaran yhdistelmä tekee autosta etenemiskykyisen, mutta samalla renkaiden valinta pysyy kaiken perustana. Pitoa tarvitaan ohjaamiseen ja pysähtymiseen aivan samalla tavalla vetotavasta riippumatta. Kuljettajan kannattaa siksi sijoittaa ensin hyviin talvirenkaisiin ja vasta sen jälkeen pohtia voimansiirtoa.
Kenelle neliveto kannattaa
Nelivetoa kannattaa ajatella käyttötarpeen kautta. Tavoitteena ei tarvitse olla maksimaalinen etenemiskyky, jos auton tavallinen reitti kulkee lämpimästä hallista aurattua kehätietä toimiston pysäköintihalliin. Toisen kuljettajan arki voi alkaa joka aamu kilometrien pituisella yksityistiellä.
Nelivedosta saa tavallisesti eniten hyötyä, jos:
- ajat usein auraamattomilla tai hitaasti aurattavilla teillä
- kodin tai mökin yhteydessä on jyrkkiä mäkiä
- vedät perävaunua myös talvella tai pehmeällä alustalla
- liikut paljon metsä- ja sorateillä
- tarvitset auton toimintavarmuutta kelistä riippumatta
- asut alueella, jossa lumimäärät ovat säännöllisesti suuria.
Kaksiveto sopii silti suurelle osalle suomalaisista mainiosti. Hyvin toimiva ajonvakautus, laadukkaat renkaat ja rauhallinen ajotapa tekevät tavallisesta etuvetoautosta erittäin käyttökelpoisen talviauton. Neliveto on hyödyllinen ominaisuus eikä yleinen vaatimus.
Lähteet
Traficomin talvirengasohjeet tukevat renkaiden merkitystä ja talvirenkaiden vähimmäisvaatimuksia koskevia tietoja. Subaru Suomen tekniset tiedot tukevat Foresterin 220 millimetrin maavaraa sekä jatkuvaa nelivetoa koskevia tietoja. Škodan Suomen-sivut kuvaavat Enyaqin sähköisen nelivedon toteutusta ja nelivedon vaikutusta energiankulutukseen.
